RAKKAUTTA & ANARKIAA

Kävimme eilen poikaystävän kanssa katsomassa Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestareiden viimeisenä päivänä mututuntumalla valitun elokuvan Swiss Army man (btw, kiitokset sille FB kaverille, joka lahjoitti sarjalippunsa koodin meidän ja muutaman muun käyttöön, nautimme koko rahan edestä!). Elokuva oli humoristinen ja todellaikin erilainen kuvaus nuoren miehen (Paul Dano) ja aution saaren rantaan huuhtoutuneen ruumiin (Daniel Radcliffe) matkasta järjen rajamailta takaisin kotiin sivilisaation pariin. Aikaisemmin samalla viikolla kävimme katsastamassa elokuvan Certain Women, joka keskittyi kuvaamaan erilaisten naisten elämää ja arkea Montanan utuisten maisemien keskellä. Elokuvat olivat keskenään yhtä erilaisia kuin yö ja päivä, mutta joka tapauksessa pidin kummastakin todella paljon. Pitäisi useamminkin mennä leffaan extempore ja valita kuvat hatusta vetäen.

Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta R&A festareilla, eikä taatusti viimeinen. En kerta kaikkiaan käsitä, miten ei ole aikaisemmin tullut käytyä, vaikka tapahtuma näkyy ja kuuluu medioissa joka vuosi.  Ensi vuonna R&A järjestetään kolmattakymmenettä kertaa, joten tiedossa on varmasti paljon kiinnostavia elokuvia ja elämyksiä. Täytyypä pistää korvan taakse ja ostaa seuraavan kerran ihan oma sarjalippu.

AJATUKSIA REISSAAMISESTA

Tämän viikon torstaina tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun lähdin poikaystäväni kanssa reppureissaamaan ja tutkimaan Kaakkois-Aasian maita ja mantuja kolmeksi kuukaudeksi. Näimme ja koimme upeita maisemia, kulttuuria, ihmisiä ja ruokaa, ja opimme myös, että arkiset vastoinkäymiset ovat yhtä lailla osa elämää lomallakin. Tämä oli normaali arjen kannalta ehkä yksi tärkeimmistä havainnoista ja opeista mikä matkalta tarttui mukaan, sillä tuleehan suurin osa vuodesta vietettyä siinä samassa vanhassa tutussa ympäristössä ja elämässä.

Reissua kohden oli monenlaisia odotuksia, joista osan kohdalla jouduin pettymään ja joista suurin osa ylitti villeimmätkin haaveeni. Samaa se on ihan jokapäiväisessäkin elämässä - vaikkakin ehkä eri suhteessa - toiset päivät ovat harmaita ja tylsiä, toiset ikimuistoisia ja ihmeellisiä, riippuen usein siitä mitä sen eteen itse tekee. Vaikka haaveillessaan valkoisista hiekoista ja kiireettömistä päivistä sitä on ehkä hankala uskoa, ei välttämättä ole pakko lähteä toiselle puolelle palloa kokemusten perässä. Tästä ahaa-elämyksestä huolimatta paluu muistoihin näiden kuvien kautta herätti taas sisäisen matkailuhaaveilijani, vaikka onhan tässä välissäkin tullut maailmalla käytyä. Vähän eri mittakaavassa tosin.

Kolmen kuukauden reppureissu kulki Thaimaan kautta Laosiin ja Laosista Kambodzaan ja taas

Thaimaahan. Tuolloin reissu oli todellinen irtiotto arjesta - irtisanouduin silloisesta työstäni ja suljin tietoisesti oven avatakseni toisen tulevaisuudessa. Reissu ja reissaaminen oli tuolloin täysin itselleni tuntematonta aluetta ja siksi myös todella jännittävä suunnitella. Jos nyt lähtisin vastaavaan reissuun uudelleen, osaisin ainakin toivottavasti valmistautua paremmin ja esimerkiksi pakkaisin ainakin puolet vähemmän turhaa roinaa repun pohjalle. 

Viimeisimmät kaksi mainittavaa reissua Aasian reissun jälkeen teimme hieman tiiviimmällä aikatauluilla. Vuoden 2015 marraskuussa nautittiin viikko lämmöstä Israelin auringon alla Eilatissa, ja ikävän välikohtauksen eli passini hukkumisen lisäksi pääsimme myös mm. nauttimaan 2,5-vuosipäiväsushit ainoina asiakkaina tunnelmallisessa ravintolassa ja snorklailemaan värikkäiden kalojen seassa koralliriutalla. Tämän vuoden keväällä kävimme New Yorkissa yöpyen kotoisasti ystäväpariskunnan sohvalla Brooklynissä. Kävimme mm. katsomassa The New York Metsin baseball -peliä, kokemassa Les Miserables -näytöksen Broadwaylla ja tietysti maistamassa olutta jos toistakin baareissa ja talojen katoilla. Tuli myös tuhlattua lahjakkaasti rahaa - mihinkäs muuhun kuin shoppailuun.

Reissuhimotukset ovat kaikista realiteeteista huolimatta alkaneet taas nostaa päätään ainakin omalla kohdallani, vaikka tässä välissä on käyty myös toisenlaisilla lomilla. Reppureissu oli kuitenkin ihan eri tavalla antoisa ja opettavainen. Yhtään kultaamatta muistoja - Aasian reissumme oli kerrassaan todella mahtava kokemus, yksi hienoimmista tähän asti. Opimme paljon itsestämme ihmisinä ja näimme ja koimme sellaisia asioita joihin ei oltaisi takuulla törmätty marraskuisessa pimeässä koto-Suomessa. Koen että reissaaminen - kliseisesti - avasi silmiäni ja  ehkä juuri sen ansioista katson maailmaa ainakin piirun verran eri kulmasta kuin aikaisemmin.

Nykyisessä työpaikassani olen matkalta palattuani työskennellyt vähän yli puolitoista vuotta. En suoranaisesti sano että vastaavanlainen irtiotto olisi tehtävä nyt, mutta kaipuu reissaamiseen ei ole hiipunut, toisin kuin ensimmäiseltä reissulta palattuani ehkä ajattelin. Seuraavaan pitempään reissuun haluaisin ja toivoisin lähteväni ehkä vuoden-parin sisään, ehkä jopa kymmenen tai jotain siltä väliltä. Kohteina kiinnostaa ainakin Aasian eri maat, Amerikan eri osavaltiot mahdollisesti autoillen ja camping-henkisesti retkeillen sekä Eurooppa junalla kulkien.

XXX

Tänään oli taas ah-niin-ihana vapaapäivä ja yllättävää kyllä, heräsin reilusti ennen puolta päivää puuhailemaan. Aamutuimaan puputettiin kaverin kanssa menemään pitkollinen pullaa kahvin kyytipoikana ja melkein unohdettiin että päivälle oli höpöttelyn lisäksi agendakin mietittynä. Värjäsin kaverini tyvikasvun ja nipsaisin kymmenisen senttiä huonoa latvaa pois. Lopputulos yllätti, sillä lyhentymisen sijaan tukka näytti kasvaneen sentin-pari ja tuntui paksummalta. Hyvä muistutus että pitäisi itsekin muistaa leikata tukkaa tasaisin väliaijoin! Lyhyen diy-kampaajasession jälkeen kaveri lähti kaasuttamaan töitä kohti astetta freessimmällä lookilla ja minä jäin miettimään mistä tämän päivän ja siivoamisen aloittaisin.

Loppupäivä kuluikin sitten kämppää puunaillessa ja aloitin samalla pakkaamisen muuttoa varten. Ihka ensimmäiset kamat nyt siis paketoitu muuttolaatikoihin, enkä millään jaksaisi odottaa muuttopäivää. Näillä näkymin muutto isompaan ja tietysti miljoonasti ihanampaan kämppään tapahtuu tosin vasta marraskuun alussa, jos kaikki menee hyvin. Muutosta ja uuden kämpän sisustamisesta kirjoittelen varmasti lisää myöhemmin, nyt katsomaan X-Filesiä ja lusikoimaan Kolmen Kaverin Jäätelöä ääntä kohti!

Ps. Uusin Image putosi postiluukusta pari päivää sitten. Ihan timanttia.

PAREMPIA KUVIA

Kuvissa tämän päivän euron kirjalöytö Anttilan haaskalta. Vaikka käytössä ei olekaan Canonin kamera, lupaa Parempia kuvia Canon EOS -järjestelmäkameralla -opus perehdyttää aloittelijaa kuvaamisen saloihin yleispätevästikin, ja eipä nuo perussäädöt nyt muutenkaan niin kamalasti kameroiden välillä eroa toisistaan. Kaiken laisten blogien ja vinkkipalstojen lukeminen on tietty kuvaamista harjoiteltaessa hyödyksi, mutta ajattelin että myös tämmöinen vanhan koulun kovakantinen for dummies voisi sujuvoittaa peruskäsitteiden iskostumista selkärankaan ja auttaa opin tiellä. Itiksen Anttilassa oli muuten vielä jos jonkin moista tavaraa jäljellä ja tämän lisäksi mukaan tarttui mm. ihania hamam pyyhkeitä ja pellavaiset lakanat. Kannattaa käydä tsekkaamassa vielä kun voi!

Ja itse asiaan: viime viikonloppuna juhlittiin kaverini synttäreitä - ja  uusi kamerani Samsung NX 3000 pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön keskelle juhlahumua. Näin aloittelevana harrastelijana hieman hämärä ja keltainen sisävalaistus tuntui melkeinpä mahdottomalta esteeltä ylittää, ja tuntui että jatkuvasti oli joku säätö huonosti, ja tietty myös kohteet olivat juhlien vilskeessä melko lailla liikkuvaa sorttia. Olisi tietysti voinut antaa automaatin hoitaa homman mutta.. tätä tekee siksi että haluaa oppia! Illan saldo oli muutama onnistunut kuva, aika monta sataa heilahtanutta ja yli/alivalottunutta kuvaa ja pari rumaa sanaa kun rupesin kuvat koneelle ladattuani niitä lähemmin tarkastelemaan. Onneksi parhaiten onnistuneet kuvat olivat jotenkuten pelastettavissa pienellä muokkailulla Lightroomin puolella.

Verrattuna aikasempaan Olympuksen SH-1 kameraani (vastaa perus pokkaria) säädöt ja valikko ovat itselleni jotenkin helppokäyttöisemmät eikä aikaa kulu kuvatessa turhaan asetusten etsiskelyyn. Vaikka ominaisuuksia täässä mötkäleessä onkin roimasti enemmän, isommassa koossa ei paljoa häviä ja kamera onkin ollut laukussa mukana joka päivä ihan vaan varmuuden vuoksi, jos vaikka sattuisi vastaan jotakin kuvaamisen arvoista. Olen myös huomannut, että suoraan objektiivista löytyvä iFn perussäätönappula helpottaa säätämistä kesken leikkien niin paljon! Mukana tulevaan objektiiviin olen ihan tyytyväinen, ja se on näin perus kuvailussa kätevä. Tykkään myös ostamastani 45mm kiinteän polttovälin objektiivista, vaikka jotenkin tuntuu hullulta kun ei voi zoomailla. Tekee tietty hyvää että joutuu vähän liikkumaan kuvatessaan ja saa siinä samalla myös vähän erilaisia kuvakulmia kuin normisti. Ja onhan etäisyys muutenkin varsinkin henkilökuvia otettaessa vain hyvä juttu, en ainakaan itse nauti siitä kun tullaan ihan nokkaan kiinni kuvaamaan. Bonukset vielä todella kätevästä kääntyvästä näytöstä ja helposta videokuvaustilasta. 

Kameraa on tullut nyt noin viikon aikana kokeiltua juhlien lisäksi monissa muissakin tilanteissa, ja olen kyllä joka tapauksessa ehdottomasti tyytyväinen valintaan. Enemmänkin nämä hämäräkuvauksen ongelmat kertovat kuvaajan taidoista kuin kamerasta, eli asia on siis sinnikkäällä treenillä korjattavissa. Hyvissä valo-olosuhteissa kuvat ovat olleet suorastaan ilmiömäisen onnistuneita, kun vertaan niitä aikaisempina vuosina räpsimiini otoksiin. Jokainen onnistunut kuva lisää innostusta vain entisestään. Tuntuu todella todella mukavalta kun olen pitkästä aikaa oikeasti innostunut tällä mittakaavalla ylipäätään mistään harrastuksesta!

TÄMÄ PÄIVÄ

Tiedätte varmaan tunteen kun tuntuu että koko maailma on avoinna? Tää aamu toisti muuten samaa kaavaa mun perus vapaapäivien kanssa, ainoastaan sillä erolla että heti aamusta sain mitä ihaninta seuraa ja aurinkokin paistoi. Lotta toi mukanaan aamupalaa ja vanhat leviksensä. Levikset sai mun rakkaan ompelukoneen ja Lotan käsittelyssä ihan uuden ilmeen, hyvät tuli! Parin tunnin aikana tuli samalla juteltua kaiken laista ja sain taas ihan uutta inspiraatiota tekemiseen. Ajattelin, että tänään käyn ainakin kävelyllä ja kuvailemassa puistossa, teen kaikki rästissä olevat koulutehtävät, ompelen tietty, katson Netflixistä uusimmat Chelsean jaksot, siivoan ja tietysti parannan vielä samalla maailmaakin!

Hyvästä alusta huolimatta tämäkin vapaapäivä luisui hitaasti mutta varmasti tekemättömyyden tielle, ja loppujen lopuksi löysin itseni sohvalta vielä viideltä istumassa yökkärit ja edellisen yön naama ja tukka visusti paikoillaan. En ole vieläkään sinut sen kanssa, että vietän koko päivän tekemättä mitään, siitäkään huolimatta että tällaiset päivät ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus (etenkin silloin kun vapaat on keskellä viikkoa) ja voivat oikeasti olla ihan hyväksikin. Eniten näissä päivissä sen itse aikaan saamattomuuden sijaan harmittaa itsensä syyttely ja jossittelu johon usein sorrun. Koen jollain oudolla tavalla syyllisyyttä laiskottelusta ja rentoutumisesta ylipäätään, vaikka en ole omista tekemisistäni kenellekään muulle kuin itselleni vastuussa. Omassa asenteessa olisi siis selkeästi korjaamisen varaa.

Mieleen tulee tähän päivään liittyen sopiva esimerkki, ompeluvuoreni. Ompeluvuori on asettunut asumaan työtuolilleni ja se koostuu hetken mielijohteesta aloitetuista projekteista ja kankaanpaloista, jotka odottavat parempaa päivää ja suurempaa inspiraatiota tekemiseen. Ompeluvuori kasvaa kasvamistaan ennen kuin lopulta turhaudun ja heitän hyvätkin ideat aivojeni taka-alalle ja kankaanpalat takaisin kaappiin odottamaan parempaa huomista.

Tulevaisuuden to do listani tällaisille päiville:

1/Suurien odotusten ja suunnitelmien sijaan joko olen vain enkä mieti tai ihan oikeasti alan tekemään. Kaikkeen tekemiseen pätee ainakin omalla kohdallani sama sääntö kuin vaikkapa luovaan kirjoittamiseen tai lenkille lähtemiseen; on vain aloitettava. Kun alkuahdistuksesta on päästy, loppu sujuu leikiten ja aika menee siivillä kun uppoutuu kunnolla eikä pohdi liikoja.

2/ Lopetan arvostelun ja negatiivisen ajattelun. Luovuus ei pääse täysin valloilleen eikä vapaapäivä rentouta jos rajotan itseäni negatiivisilla ajatuksilla jatkuvasti.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Kuvissa: Lotta