Tiedätte varmaan tunteen kun tuntuu että koko maailma on avoinna? Tää aamu toisti muuten samaa kaavaa mun perus vapaapäivien kanssa, ainoastaan sillä erolla että heti aamusta sain mitä ihaninta seuraa ja aurinkokin paistoi. Lotta toi mukanaan aamupalaa ja vanhat leviksensä. Levikset sai mun rakkaan ompelukoneen ja Lotan käsittelyssä ihan uuden ilmeen, hyvät tuli! Parin tunnin aikana tuli samalla juteltua kaiken laista ja sain taas ihan uutta inspiraatiota tekemiseen. Ajattelin, että tänään käyn ainakin kävelyllä ja kuvailemassa puistossa, teen kaikki rästissä olevat koulutehtävät, ompelen tietty, katson Netflixistä uusimmat Chelsean jaksot, siivoan ja tietysti parannan vielä samalla maailmaakin!
Hyvästä alusta huolimatta tämäkin vapaapäivä luisui hitaasti mutta varmasti tekemättömyyden tielle, ja loppujen lopuksi löysin itseni sohvalta vielä viideltä istumassa yökkärit ja edellisen yön naama ja tukka visusti paikoillaan. En ole vieläkään sinut sen kanssa, että vietän koko päivän tekemättä mitään, siitäkään huolimatta että tällaiset päivät ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus (etenkin silloin kun vapaat on keskellä viikkoa) ja voivat oikeasti olla ihan hyväksikin. Eniten näissä päivissä sen itse aikaan saamattomuuden sijaan harmittaa itsensä syyttely ja jossittelu johon usein sorrun. Koen jollain oudolla tavalla syyllisyyttä laiskottelusta ja rentoutumisesta ylipäätään, vaikka en ole omista tekemisistäni kenellekään muulle kuin itselleni vastuussa. Omassa asenteessa olisi siis selkeästi korjaamisen varaa.
Mieleen tulee tähän päivään liittyen sopiva esimerkki, ompeluvuoreni. Ompeluvuori on asettunut asumaan työtuolilleni ja se koostuu hetken mielijohteesta aloitetuista projekteista ja kankaanpaloista, jotka odottavat parempaa päivää ja suurempaa inspiraatiota tekemiseen. Ompeluvuori kasvaa kasvamistaan ennen kuin lopulta turhaudun ja heitän hyvätkin ideat aivojeni taka-alalle ja kankaanpalat takaisin kaappiin odottamaan parempaa huomista.
Tulevaisuuden to do listani tällaisille päiville:
1/Suurien odotusten ja suunnitelmien sijaan joko olen vain enkä mieti tai ihan oikeasti alan tekemään. Kaikkeen tekemiseen pätee ainakin omalla kohdallani sama sääntö kuin vaikkapa luovaan kirjoittamiseen tai lenkille lähtemiseen; on vain aloitettava. Kun alkuahdistuksesta on päästy, loppu sujuu leikiten ja aika menee siivillä kun uppoutuu kunnolla eikä pohdi liikoja.
2/ Lopetan arvostelun ja negatiivisen ajattelun. Luovuus ei pääse täysin valloilleen eikä vapaapäivä rentouta jos rajotan itseäni negatiivisilla ajatuksilla jatkuvasti.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Kuvissa: Lotta
No comments :
Post a Comment